Kesä 2013

Kesällä Tilta sai uusia pieniä paimennettavia, kun Veikkolan ensimmäiset vuonat syntyivät. 
Tässä yksi heistä, Veikkolan Korianteri:

Tilta muikeana...

valppaana...

ja nenä savessa. 

Vattuja maistelemassa...

ja nättinä muuten vaan! 

Kesäkuussa osallistuttiin toiseen mätsäriin, nyt Jyväskylän Aholaidassa Suomen Ridgeback -yhdistyksen 25-juhlavuotismätsäriin. TIlta oli isojen pentujen (6-12kk) punaisten ykkönen, ja koko pentuluokan (4-12kk) BIS1! Tuomarin kommentteja: "Tiltalla oli hyvä, kiiltävä turkki, tasaiset ja näyttävät liikkeet, antoi hyvin käsitellä ja heilutti aina häntäänsä, kun lähestyin. Lisäksi teillä näytti keskenänne olevan hyvä kontakti."

Uimaharjoituksia jatkettiin välillä kaverin kanssa...

välillä itsekseen.

Tilta ui parhaimmillaan yli puoli tuntia yhtäjaksoiseti eli ilman, että tassut ottaisivat maahan/pohjaan. Melkoinen uimatohtori! :)

Heinäkuussa käytiin Viitasaarella morjestamassa äiti-Lystiä (edessä)...

...ja korkkaamassa Pihtiputaalla viralliset näyttelyt (pentuluokassa tosin). Tuomarina Pekka Teini. PEK1 KP ROP-pentu. Arvostelu: "Todella lupaava, ryhdikäs ja hyvillä ulottuvuuksilla varustettu narttupentu. Vahva kiilamainen pää, kauniit korvat, vahva kuono, kaunis kaula. Hyvä ylälinja. Hieman niukat kulmaukset. Vahvat käpälät. Kevyt liike. Vielä hieman lyhyt askel." 

Kuva: Anna Korhonen

Elokuussa käytiin Tiltan kanssa Kuopion eteläpuolella Vehmersalmella lammaspaimennusleirillä Kuttukuussa! Olipa uskomaton tunne päästää koira irti metsäpaimeneen kerrassaan pätevän ja sydämellisen Sinikanjohdolla ison katraan perään Sinikan kokeneiden koirien kanssa ja todistaa kuinka se tiesi mitä tehdä ilman yhtäkään komennusta, käskyä, opettamista. Kymmenkuinen pikkuporonarttu haki laumasta irti jääviä uuhia mukaan hienosti ilman turhaa pullistelua, yritti jopa tielle märehtimään lässähtänyttä vanhaa Paavi-pässiä haukulla ja leikkieleillä hätistää lauman perään, toimien koko ajan lauman kanssa rauhallisesti ja tasapainoisesti, voimaansa tilanteen mukaan säätäen. Käsivarret kananlihalla ja tippa linssissä oli emäntä, niin vahvasti siinä silmät aukenivat oman koiran kykyihin. Voi miten paljon enemmän sitä voikaan arvostaa nyt, kun on nähnyt mitä se osaa! Me jatkamme harjoittelua tästä eteenpäin ilman paineita ja kiirettä, hirmu kiitollisena mahdollisuudesta tarjota koiralle selvästi mielekästä arkityötä oman lammaskatraamme kanssa.