Olimme Tiltan kanssa kaksi päivää
Porokoirakerhon lammaspaimennusleirillä Kuttukuussa. Leiri tuli juuri sopivaan saumaan meille, ja antoi valtavasti sulateltavaa niin koiralle, kuin emännällekin. Ei uskoisi, miten rankkaa ja tunteikasta touhua leirit voivatkaan olla. Itku tuli emännällä kumpanakin päivänä. Ensimmäisenä päivänä turhaumasta ja toisena helpotuksesta. Tiltalle leiri oli todellista savolaista shokkihoitoa, koska siltä vaadittiin työskentelyä ihan eri tiukkuudella, kuin mitä olen siltä kotona vaatinut. Ensireaktio oli odotettava: se meinasi heittää hanskat tiskiin ihan tosissaan. Onneksi seuraavana aamuna sen työskentely oli iloista, lähes sellaista mitä kotonakin. Sinikan opetuksen lisäksi ihan mielettömän tärkeää leirillä oli toisten leiriläisten vertaistuki, mikä valoi uskoa tulevaisuuteen. :) Tästä on hyvä jatkaa taas. Loppukesällä pääsemme vielä toiselle leirille Kuttukuuhun, silloin on hyvä taas päivittää tilanne talvea vasten.
Kolme ensimmäistä kuvaa:
© Merja Soudunsaari
Välillä ptiti kuvata muutakin, kuin koiria - tässä ensimmäistä kertaa ulkoilevia hanhenpoikasia. :)
Hieno pieni Saga-neitonen
Aamunavaus
Välillä meni ihan penkin alle...
Kukko osoittelee toista kukkoa pyrstösulalla
Hieno Silpa :)
Pikkuhanhet
Savu uljaana
Leirin ajan oli kunnon hellekelit, ja koiraa sai käyttää uimassa monta kertaa päivässä. Turkki märkänä jaksoi vähän paremmin.
Ukkosta ilmassa
Papu
Lunki-porokoira oli kova poika poseeraamaan (ja taitava paimen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti